maanantai 5. marraskuuta 2012

Sitten joskus kun ehdin


Onko teillä koskaan sellaisia sitten-kun-ehdin projekteja? Minulla on. Paljon. Näyttää siltä, että tämä blogi on yksi niistä.

Syy siihen miksi näitä lukemattomia teen-kun-ehdin projekteja kasaantuu ja niihin tarttuminen on niin kovin kovin vaikeaa, on minulla ainakin se, että aina jokin muu kiireellisempi tai muka tärkeämpi työ kiilaa edelle. Tai sitten vain yksinkertaisesti syy on se, että kun projektilla ei ole deadlinea niin siihen tarttumista on vain kovin helppo siirtää hamaan tulevaisuuteen. Toisin sanoen, saamaton mikä saamaton. Mutta puolustuksekseni voin sanoa, hei olen täällä nyt! Eikä syy siis ole se, että minulla ei juuri tällä hetkellä ole parempaa tekemistä, vaan minulle vain iski inspiraatio kirjoittaa tänne nyt.

Esittelen myös yhden erittäin painavan syyn, miksi päätin katkaista tämän niin hienosti alkaneen blogi hiljaisuuden. Sain kesän ja syksyn aikana osallistua ystäväni valokuvaus projektiin, pääosassa minun neuleet ja käsityöt. Kuvat puhukoot puolestaan, olkaatten hyvät.













Kuvat Minna Salli / Kuva-Liisa

maanantai 21. toukokuuta 2012

Kiirettä pitelee

Meille muutti eilen tällainen,






Ja tänään tällainen.


Voitte arvata että on ollut pikkaisen puuhaa, mutta mukavaa puuhaa. Ihania ovat molemmat. Vaan eivät asu samassa tilassa nämä kaksi uutta tulokasta, ymmärrätte varmaan miksi.


Ainakin jälkimmäisestä tarkempaa kuvausta luvassa myöhemmin kunhan kerkeämme tutustua toisiimme enemmän.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Kohti kesää

Kohta, ei ihan vielä, mutta kohta laitetaan sukset naftaliiniin tai tarkemmin sanottuna parafiiniin odottamaan uusia lumia. Sen jälkeen saattaa olla aikaa jopa neuloa jotain valmiiksi asti ja ehkä, jos oikeen hurjaksi heittäytyy, jopa blogata.

Nykyään neuleiden valmiiksi saattaminen on vain niin kovin työlästä, kun se lankakin pitää kehrätä ensin. Mutta on se kehrääminen niiiiiin ihanaa ja meditatiivista. Välissä käy jopa niin että neuleita on vain kiva haaveilla ja suunnitella siinä kehräämisen lomassa, mutta valmista ei tule kun pitää koko ajan vain kehrätä. Lankoja olisi valmiina jo useampaan projektiin, mutta juuri nyt en ehdi neuloa, vain kehrätä. Ja jännittää. Sillä meille odotetaan perheenlisäystä ihan minä hetkenä hyvänsä. Niin siis rukkiperheenlisäystä. Kerron kuulumisia kunhan uusi perheenjäsen löytää tiensä tänne.

Mutta olen minä jotain neulonut aina välissä, tässä todiste siitä.



Ohje: Waves shawl by Julia Faranchuk
Lanka: 100% Superwash merino, Louhettaren luolan värjäyspadasta
Menekki: noin 110g
Puikot: Addin 4mm pyöröt
Neulonta fiilis: Käsinkehrättyä lankaa on aina ilo neuloa, etenkin jos se on näin herkullisen väristä. Ohje olis ollu kiva, mutta onneksi kanssaräveltäjä oli tehnyt loistavat muistiinpanot omasta versiostaan tuosta huivista.
Fiilis valmistuttua: Kiva kevät/kesähuivi, mii laik.

Pieni selitys lienee paikallaan miksi puhun ohjeesta tai siis puuttuvasta sellaisesta. Niin, siis kun ohjetta ei ollut, pelkät kaaviot vain. Se loi projektiin haastekerrointa lisää kummasti, mutta mikäs siinä. Pitsineulekuvio oli nopeasti opittavissa ja tein huivista noihin muistiinpanoihin ja kaavioihin tukeutuen oman tulkintani. Kannatti, toi aaltokuvio on vaan aikasta kiva ja sopii langalle varsin hienosti.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Oili Onerva

Kaikkea sitä pääsee / joutuu tekemään!


Meillä tällaista tänään. Hauskaa huhtikuuta kaikille!

torstai 29. maaliskuuta 2012

Tuulikki

Eiköhän se ole minunkin jo aika tulla kaapista tämän asian kanssa ja esitellä vanha/ uusi kumppanini.

Hei kaikki, tässä on Tuulikki.


Tuulikki on muuttanut meille vuonna 1978, eli minä olen tuntenut Tuulikin koko ikäni. Tuulikki on aina asunut meidän olohuoneessa, enemmän ja vähemmän koriste-esineenä. Nykyään vähemmän, sillä Ystävän rohkaisemana päätin pitkän kaihoilun jälkeen tarttua härkää sarvista tai oikeastaan rukkia pyörästä ja villaa letistä. Niinpä Tuulikki joutui pitkästä aikaa tositoimiin, ja luulen hänen olevan vallan hyvillään aiheesta.

Alkuun meillä oli kauhea vauhti, ymmärtäähän sen jos olet seisoskellut olohuoneen nurkassa vuosikymmenet toimetonna. Kyllähän ne kantturatkin pitkän talven jälkeen taitavat vallan villiintyä kun pääsevät keväällä ulkoilmaan, sama efekti kävi siis myös meillä. Tuulikki lähti kauhiaan laukkaan ja minä koitin pysytellä villoineni perässä. Niin, hivenen ylikierteistä suomen lammasta ja kainuunharmasta oli tuloksena. Mutta mitäpä me pienistä, kysehän oli meidän ensimmäisestä yhteisestä kehruusta ja minun toisesta. Aiemmat rukki kokeilut rajoittuvat siis muutaman minuutin pituiseen testiajoon Ystävän rukilla.

Meidän ensimmäisen yhteisen kehruusession tuotokset, kainuun harmasta.
Tuulikki siis toimi vallan moitteettomasti, mutta minulta meni hermot, yllätys yllätys. Tuulikin Lyhty on vallan kapoinen ja rullat jokseekin pienet ja elämää nähneet tai ainakin muutamia iskuja ottaneet. Perimätiedon mukaan jokunen rulla on joskus myös tehnyt tuttavuutta nyt jo edesmenneen koiramme hampaiden kanssa, siitä kuulemma muutaman rullan  hivenen kärsinyt ulkomuoto. Niinpä kehrääminen jäi vähän jäähylle ja kaikki kaappin haalitut ihqu-kuidut letille. Asiaa pohdin hiljaa mielessäni ja vähän myös ääneenkin. Kehräämän oli päästävä, mutta sitä ennen olisi siis ostettava uusi rukki.

Tuulikin alkuperäinen lyhty ja rulla. Ei mahdu paljoo säiettä saati kerrattua lankaa ei.
Taas tuli eräs hivenen kokeneempi kehräävä Ystävä hätiin, hän vinkkasi minulle että voisin uuden rukin sijasta ehkä kenties ostaa uuden lyhdyn Tuulikille. Niinpä asiaa pohdimme ja tuon vaihtoehdon edut ja riskit puntaroimme. Pahin skenaario oli siis että tuohon kaavailtu uusi lyhty ei sopisikaan Tuulikille. Ratkaisuksi ongelmaan auttaisi pienet puusepän työt jotka olisin todennäköisesti sysännyt Isäpapan harteille. Hänellä näet pysyy nuo työkalut vähän minua etevämmin käsissä ja valmistakin saattaa syntyä, toisinaan. Niin ja jos lyhty olisi aivan epäsopiva niin ainahan tuon lyhdyn voi myydä eteenpäin tai palauttaa. Jos nyt totta puhutaan, niin en mie ihan kauhean kauaa tuon lyhdy tilaamista arponut. Ei muuta kuin muutama kliketi-klik ja uusi lyhty oli matkalla muutamien rullien ja villojen kera.


Kuvassa Tuulikki lonkkaleikkauksen jälkeen, enää ei onnu ei.
Sitten saapui paketti ja oli Tuulikin tuunauksen vuoro. Ja kyllä, ei minun kummoisia taikatemppuja tarvinnut tehdä kun homma oli valmis ja Tuulikki entistä ehompana. Niinpä lähdimme taas kiitolaukkaa kohti auringon laskua ja nousua ja laskua. Vauhti oli päätä hiumaava ja kierrettä sen mukaisesti. Me kun mennä viiletettiin vallan villisti, aivan sama kierteille. Pois alta siat ja saparot, me mennään nyt ja vauhdilla!

Tekniset tiedot; vanha lyhty siis vaihtui Ashfordin sliding hook double drive flyeriin. Huh mikä nimi hirviö, en edes yritä suomentaa. Ja rullien halkaisija on meillä tätä nykyä 90mm entisen 60mm sijaan.  
Vanha rulla ja uusi rulla. Arvaa kumpi on kumpi!
No kunhan olimme saaneet vuosikausia pantatut kierrokset purettua Tuulikista niin saatoimme vähän henkäistä ja miettiä säätöjä. Niitähän on ilmaantunut tämän uuden lyhdyn myötä entistä enemmän. Kun tutustuimme säätöihin ja testailimme niitä, alkoi ihan uudet tuulet puhaltaa. Nyt Tuulikki ja kehrääjä jaksavat keskittyä ja lanka on aivan erinäköistä ja löyhäkierteisempää kuin alussa. Meno on rauhallista ja meditatiivista, niinpä taas kuljemme yhdessä kohti auringon laskua ja nousua ja laskua vain kehräten ja kehräten mutta hivenen rauhallisempaan tahtiin kuin ensimmäisillä kerroilla. Sekä kehrääjä että rukki ovat saavuttaneet kehruu-zenin. Toistaiseksi. Nyt kehrääjää vaivaa pienoinen rukkikuume, pitäähän Tuulikilla olla kavereita. Siis muitakin kuin tuo jo eläkkeellä oleva perintö rukki. 

Vanha jo pitkään eläkkeellä ollut Martta. Ehkä tämäkin vielä joku päivä hoidetaan kuntoon. Sitä päivää odotellessa Martta kuitenkin viettää hiljaiseloa olohuoneen koristeena.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Ihanan synkkää


Älkää kysykö miksi, minä en itsekkään tiedä miksi tämä lanka puhutteli minua niin kovin. Ehkä se vain johtui uudesta talvitakistani jonka ostin samoihin aikoihin kun Lumoavaan Lankaan tuli uusia vironvilloja. Tuo lanka vallan hyökkäsi syliini kun piipahdin puodissa, eikä tuo vyyhti tainut ehtiä edes hyllyyn ennen kuin se muutti meille. Tuskin olin päässyt ovesta sisään kun katseemme kohtasivat ja minä olin ihan myyty ja niin oli lankakin, minulle. Noh, mikäs sitä selittelemään, kyllähän te taidatte tietää että sellaista joskus sattuu.




Nyt on siis vielä ihan talvi ja kovin pimeää ja kylmää. Leikitään edes hetken että on, joohan!? Sillä minä haluan esitellä teille aivan ihastuttavan huivin joka syntyi tuosta langasta. Väritys on mielestäni kovin talvinen väritykseltään. Ihanan synkkää, olkaatten hyvät.




Ohje: Line Break by Veera Välimäki
Lanka: Aade Lõng Artistis 8/2
Menekki: noin 160g
Puikot: Knit Pron 5,5mm pyöröt
Neulonta fiilis: Ihanan helppoa mutta mielenkiintoista, enkä millään malttanut laskea neuletta käsistä kun aina piti seurata kohtaako langan värijuoksut kuvion kanssa.
Fiilis valmistuttua: Just tätä mie oon aina tarvinnu. Eikä tässä oo yhtään sinistä?! Ja ai että miten hienosti tää mätsää mun talvitakkiin!






Pieniä omia sovelluksia tein tuohon huiviin. Siis ihan pieniä, öhöm. Huivihan neulotaan aina oikeaa, ohjeen mukaan. Mutta minusta tuohon lankaan sileä neule toimii vain niin paljon paremmin, siispä sileää sitten tikuttelin. Muuten menin jokseenkin ohjeen mukaan, vähän huivin edetessä pidentelin lyhennettyjä kieroksia että langan värijuoksut osuisivat paremmin kohdilleen. Joo joo, eipä tarkkaa, mutta on se. Ja noin se vaan toimii. Ja tuo reunan yliyksinkertainen reikäkuvio vaan Toimii, isolla teellä. Niin ja mie tykkään kovasti Isoista huiveista, tämänkin siipiväli lähentelee kolmea metriä, tarkemmin mitattuna 282cm.




Olen siis jälleen vallan ihastuksissani. Kumma homma muuten, minä ja vironvillat, me olemme vallan kumma yhdistelmä. Ensimmäiset kohtaamiset Aade Lõngin kanssa olivat sellaisia ah-ai-että-on-ihana-väri -huudahduksia. Sitten kun otin vyyhdin hyllystä käteeni, heitin sen noin nano sekunnissa takaisin sinne hyi-että-on-karheaa -huudahdusten saattelemana. Pitkään vain ohi kulkiessani ihastelin värejä ja kauhistelin karheutta, mutta sitten minun vain oli pakko kokeilla. Koska se väri vain puhutteli, ensimmäinen Aade Lõngista neuloma huivini oli sininen väriltään. Yllätyitkö? Noh, neulomisen jälkeen liottelin huivin huolellisesti hiustenhoitoaineessa ja pingottin. Se teki ihmeitä. Tai sitten olen karaistunut. Huivi ei kutittanut lainkaan kun sen kietaisi kaulan ja kovilla pakkasilla sen taakse saattoi piiloutua viimaa vastaan. Siperia opettaa, sitä se varmaan on. Joka tapauksessa olen siitä ensimmäisestä vironvilla kokeilusta asti aina ihastellut Aade Long Artisticin värejä ja haaveillut uusien huivien neulomisesta tuosta niin ihanasta langasta. Niinpä tämä ihanan synkkä Line Break on jo kolmas vironvilla huivini, ja tuskin viimeinen.


 
Niin ja se neuletuntuma tuohon lankaa on jotenkin ihanan karhea, kuulostaa hullulta mutta minäpä selitän. Kun neuloo pitsi huivia ohuista ja liukkaista langoista, niiden kanssa pitää olla koko ajan varpaillaan eikä ote saa lipsua. Mutta näin karheasta ja kohtalaisen paksusta langasta huivi syntyy helposti (varsinkin jos pistelee huolettomasti 5,5mm puikoilla), eikä lipsu ei. Ja jos silmukka putoaa niin senkun nostat sen takaisin puikolle ilman sen suurempia seremonioita ja silmukoiden metsästystä virkkuukoukkuillen jostain kymmenen rivin päästä. Jos et ole kokeillut niin suosittelen lämpimästi.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Rauhallisessa metsässä

Näillä pakkasilla on varmasti missä tahansa metsässä rauhallista. Juuri siksi tarvitsemme lukemattoman määrän villasukkia.

Edellisen projektin lopputuotoksen innoittamana aloitin heti perään uuden sukkaparin. Jos Charlottaa työstin useamman kuukauden, niin nämä valmistuivat hivenen sutjakammin, noin viikossa. Vallan villiinnyin tähän sukkien neulomiseen. Osasyyksi voin ehkä laittaa nuo ihanat langat, neuloin tähän nimittäin viimeiset Louhittaren Luolan Väinämöiset mun varastoista. Mutta vain hetkeksi, sillä piipahdin Lumoavassa Langassa ja jostain kumman syystä lähdin kaupasta muutamien lankavyyhtien kanssa. Onhan nuo Väiskit niin soman värisiä. Tämäkin, Täydellinen sininen etten sanoisi. Katsokaa ja ihailkaa. 



Malli on In The Peaceful Forest, kirjasta Think Outside The Sox. Aivan mainio kirja täynnä toinen toistaan huikeampia sukkaohjeita. Vielä tuo kirja ei korista minun käsityökirjastoani, sillä painos on ollut loppu tuosta jo hyvän tovin. Olen haaveillut Think Outside The Sox kirjasta ensitapaamisestamme asti, samoin kuin myös tuon In The Peaceful Forestin neulomisesta. Lainakirjasta sain neulastua mallin vihdoinkin. Vaan minä en luovuta, vielä joku päivä tuo kirja asuu myös minun käsityökirjastossani. Vaan ei kyllä ihan vielä, vastikään tsekkasin Amazonista, kirjaa kyllä löytyi sitä kautta muutama kappale, mutta oli sillä kyllä hintaakin. 

Mutta on se vaan niin soma tuo sukkamalli, ai että, miten se onkin niin soma! 


Noh, sitten käytännön asioihin. Malli on soma mutta ohje ei. En tiedä mitä tapahtui, mutta me emme ymmärtäneet toisiamme. Jouduin ensimmäisessä sukassa purkamaan hyvän siivun ja neulomaan sen omilla sovelluksillani uusiksi, joko ohjeen sanallisessa versiossa on virhe tai sitten minun luetunymmärtämisessä on parantamisen varaa (sitäkään en pidä ihan mahdottomana vaihtoehtona). No, joka tapauksessa, kaaviot oli ihan selvää pässinlihaa ja niiden mukaan mentiin ja hyvä tuli. Kaavioiden järjestyksen pistin vain uusiksi, en juuri muuta. Niin ja ohjeessa sukka neulotaan suurimmilta osin neljällä puikolla ei siis viidellä mihin minä ainakin olen tottunut. No, ohje sanoi mitä sanoi ja minä neuloin mitä huvitti, eli viidellä puikolla.



Ohje: In The Peaceful Forest by Sandy Moore kirjasta Think Outside the Sox
Lanka: Luohettaren luolan Väinämöinen värissä sini
Menekki: pikkasta vajaat 100g
Puikot: Knit Pron 2mm cubics sukkapuikot
Neulonta fiilis: Kaavio pitää varpaillaan mutta ainakin työ pysyy mielenkiintoisena eikä käy tylsäksi.
Fiilis valmistuttua: Ai että! Voi että! No onhan ne! Muiskis että ne onkin ihanat. Mie oon siis ihan pähkinöinä.


Sukat on niin sievät etten oikeen tiedä miten päin olisin. Taidan nostaa jalat pöydälle ja jatkaa neulomista. 

Niin ja loppuun vielä kiitokset kuvausassareille kuvaussessareista! :)

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Tervetuloa uudet lukijat

Hui, minun blogini lukijamäärät ovat kasvaneet huimasti. Suuri Kiitos siitä kuuluu muutamille bloggareille jotka ovat maininneet seuraavansa blogiani haasteessa jossa pyydettiin mainitsemaan blogeja joiden lukijamäärät ovat vähäiset. Kiitos Judiuni ja Adelheid, olen huomiosta ihan otettu.

Mie en vielä jatka haastetta, mutta joku päivä kyllä, sen lupaan. Olen täällä blogimaailmassa vielä niin urpo ja eksyksissä että tarvitsen hetken aikaa ja haluan myös laajentaa lukemieni blogien listaa.

Uusia neulomuksia on luvassa myös pikapuolin, kuvattu on jo!

Kiitos ja kuulemiin. :)


maanantai 30. tammikuuta 2012

Vaikeuksien kautta voittoon

Joskus kun projekti rupeaa tökkimään, niin se sitten tökkii ja urakalla. Tällaisesta projektista hyvänä esimerkkinä  juuri valmistuneet Charlotta II sukat. Yleensähän näiden tökkien alkavien projektien lopputulokset ovat myös jotain aivan muuta mitä alunperin oli ruusunpunaisissa tai vaaleansinisissä haaveissa elätellyt. Toisin kuitenkin kävi Charlotta toiselle. Sukista tuli varsin mainiot ja kovin sievät jalan lämmikkeet, juuri parahiksi näille pakkasille.
 

Ohje: Charlotta II by Raiku Räsänen, Ulla 3/11
Lanka: Luohittaren Luolan Väinämöinen, värissä turkoosi
Menekki: Pikkasta vajaa 100g
Puikot: Knit Pron 2mm pyöröt, 2mm cubics sukkapuikot
Neulonta fiilis: Juu, sitä ei juuri ollut.
Fiilis valmistuttua: Huh, se oli työvoitto ja hienot tuli!

Voin mie hivenen valottaa näitä tämän projektin vaikeuksia joiden myötä onnistuin kehittämään varsin muhevan antipatian tätä sukkaneuletta kohtaan. Jos en olisi niin kovin ihastunut tähän lankaan ja langan väriin sekä sukkien malliin, olisi projekti varsin todennäköisesti ufoutunut muiden ufojen joukkoon. (Tässä yhteydessä ufo on lyhenne sanoista unfinished object, ei siis se lentävä lautanen. Tämä selvennykseksi niille lukijoille joille ei neuleslangin termit ole ihan selvää pässinlihaa.) Yllä mainitsemieni syiden lisäksi saanen myös kiitellä omaa sinnikkyyttäni projektin loppuunviemiseksi, toteaa hän ja taputtaa itseään kiitellen olalle. Viimeiset sentit neulottiin periaatteella mitä nopeammin sitä nopeammin.
No niin, siis niistä vaikeuksistahan minun piti kertoa. Nyt on vain huomattavasti helpompi näin jälkikäteen unohtaa ne vaikeudet ja keskittyä voiton huumaan. Mutta kun kerran lupasin niin palataanpas ajassa taaksepäin tämän neuleprojektin alkuvaiheisiin.

Lähtökohta: Jos et ole koskaan ennen tehnyt yhden silmukan palmikkoa, kannattaa ehdottomasti valita ensimmäiseen tällaiseen palmikko projektiin 2mm puikot, tehdä vielä kaksi sukkaa yhtäaikaa magic loopilla (tätäkään ei ole tullut harjoiteltua sitten Portin magic loop -pajan ja mini kokoisten seiskaveikka sukkien). Ja sitten voi ihmetellä miksi työ ei etene ja neulominen niin kovin hidasta. Hmm.

Alkuun puikot ja lanka eivät pitäneet toisistaan, niinku yhtään. No tarkemmin asiaa tutkittuani ja puikkoja vertailtuani huomasin että puikot jotka olin ostanut projektia varten olivat vialliset, ne olivat huomattavasti karkeammat kuin muut knit proni. Aivan kuin puikkojen pinnasta olisi puuttunut jokin viimeistely tai muu vastaava, mene ja tiedä. Joka tapauksessa puikot uusiksi ja heti alkoi luistaa paremmin. Puikkojen vaihdosta huumaantuneena siis neuloa paahdoin menemään, välissä kyllä jo pohdin että tuleekohan näistä liian leveät. Minulla oli hieman vaikeuksia saada neuletiheyttäni vastaamaan ohjeen tiheyttä, tai edes sinne päin. Sukkiahan tässä vain tehdään, ei se neuletiheys ole niin justiinsa tämmösissä pikkuprojekteissa. Puisilla puikoilla en vain pystynyt tekemään enää yhtään tiukempaa katkaisematta puikkoja, johon en ihme kyllä tässä projektissa onnistunut. (Siis siihen puikkojen katkomiseen, kaikki neulonta välineet olivat työn päättelyn jälkeen vielä käyttökunnossa.)

Noh, ensimmäisen kymmenen sentin jälkeen otin sitten työni tarkempaan syyniin. Hyvin pianhan siinä kävi selväksi että purkuhommiin tässä pääsee. Ensinnäkin kyllä, sukista olisi tullut reilusti liian leveät, sellaiset paksun villasukan päälle puettavat kalossit. No, kalosseille ei ollut tarvetta. Ja neuloja oli vielä onnistunut lukemaan kaaviota neuloessa, ja tekemään mallineuleesta varsin omaperäisen tulkinnan. Halusin kuitenkin tehdä kuvion ohjeen mukaan, kun se alusta asti oli miellyttänyt silmää. Ja sopiva sukka on mukava sukka. Ei muuta kun purkuhommiin ja uudella innolla neuleen kimppuun. Innosta ei kyllä tainnut siinä vaiheessa olla juuri tietoa, taisi mennä sinnin puolelle. Kimppuun teki kyllä mieli käydä, mutta ei sen sukkaneuleen..

Kuten tuossa aiemmin jo itseäni kiittelin, sinnillä mentiin ja hyväthän noista sukista sitten loppuviimein kehkeytyi. Ja neulominenkin eteni heti jouhevammin kun kantapään jälkeen hermostuin ja vaihdoin sukat erillisille puikoille. Toisen sukan looppasin ja toisessa sukassa testasin 2mm knit pron cubicseja, siis niitä puisia kulmikkaita sukkapuikkoja. Projekti oli pitkä mutta työläs. Täytyy kyllä sanoa että varmaan kaikki projektin sudenkuopista olisi voinut kiertää heti alkuun jos olisi harkitsevainen ja fiksu eikä pelkästään sinnikäs. Ja jos ajattelee ennen kuin neuloo, eikä päin vastoin. Nyt kuitenkin neulottiin ennen kuin ajateltiin, ja opittiin paljon.
 
Sukkaohjetta modifioin sen verran että 2o, 2n joustimen sijaan tein varteen 1o, 2n joustinta. Kun neuloin sukan varteen vielä yhden kokonaisen mallikuvion toiston ja hivenen kohdistelin joustinta, niin palmikot jatkuvat joustinneuleessa mukavasti

Tiivistelmä: Mitä tästä sitten opimme?
1. Ajattele ensin, neulo sitten.
2. Jos haluat opetella useamman uuden neulejutun, älä kokeile kaikkea kerralla yhdessä projektissa ja kakkosen puikoilla.
3. Mallitilkku olis kiva. Varsinkin jos heti alkuun epäilyttää että mahtaakohan onnistua pääsemään ohjeen mukaiseen neuletiheyteen.
4. Keskity neulomiseen ja kaavioon jos haluat neuleesta alkuperäisen suunnitelman mukaisen.


Mie yritän pitää mielessä nuo yllä listaamani opit, tai edes jonkun niistä, edes hetken aikaa.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Viimeinen käyttöpäivä

Pakko tunnustaa, sorruin ruokakaupan lankahyllyllä. Mutta antakaas kun kerron miksi. Tähän on olemassa varsin hyvä syy.

Olin siis tässä päivänä eräänä ruokakaupassa, ostokseni oli jo kerätty kärryyn ja suunta kohti kassaa kun kuulin vieressä kun asiakas kertoi toiselle että tuolla oli lankoja alessa, -50%! Mitäpä minä itselleni mitään voin! En muuten, mutta ihan vain uteliaisuuttani pyörähdin ympäri ja suuntasin kohti kaupan takaosaa ja lankahyllyä. Ja siellähän oli pari hyllyllistä lankoja -50% tarrat kyljessä. Nappasin sitten kyytiin muutamat kerät vihreä-violettia Novitan Puroa. Tuo lanka ja väri vaan jotenki puhutteli minua, kertoi jo tietävänsä kenelle haluaisi muuttaa neuleena asumaan, niin minkäs minä heikko ihminen siinä alan vängätä vastaan?!




Jonkulainen keeppi  tai huivi tai muu vastaava hartialämmike tuosta langasta varmaan syntyy. Ja pitää syntyä muuten aika nopsaan, sillä aletarrassa kehoitettiin huomioimaan päiväys. Siis jos näissä on viimeinen käyttöpäivä jo mennyt, niin eihän näistä sitten enään mitään synny! No asiaa tutkittuani en löytänyt parasta ennen päivämäärää vyötteestä. Mutta sen verran varovainen kuitenkin olen että nämä langat muuttuvat neuleeksi ennen juhannusta, siis tämän vuoden juhannusta. Eihän noita kärsi nyt alkaa säilömään, happanevat vielä. Ja kun kerran varoiteltiin niin parempi vain ottaa puikot kauniiseen käteen ja tikuttaa lankakerät neuleeksi pois jaloista pyörimästä.



Ja siitä sinisävyisestä Tico tico kerästä jollaisia minulla on jo yksi korkkaamaton ennestään, siitä ei sitten puhuta mitään, paitsi että sekin oli sen -50%.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Muikkuset





Tätä varten mie tarttin niitä lapasblokkeja, ja hyvät tuli, siis lapasista (ai-että, ja vielä niin täydellisen siniset) ja kyllä nuo blokitkin ajoivat asiansa. Lapaset ja pipo oli tosi joutusat neuloa. No, oikeastaan melkeen mikä tahansa pienempi työ on joutusaa neulottavaa villapaitojen välissä.

Muikkuset on ensimmäinen projektini Suvi Simolan ja Mari Muinosen kirjasta Kaikki lähti lapasesta. Kirja on ihanan inspiroiva ja ah niin kaunis. Tuossa kirjassa on myös varsin monta (lue: liian monta) ohjetta jotka ovat minulla jonossa, ja jotka tulen ihan varmasti neulomaan.


Ohje: Muikkuset by Mari Muinonen, kirjasta Kaikki lähti lapasesta
Lanka: Cascade 220
Menekki: noin 125g molempia värejä yhteensä, vaaleaa sinistä meni hippasen yli vyyhti ja tummaa sinistä aika paljon vähemmän.
Puikot: Knit Pron 4,5mm, 20cm sukkapuikot
Neulonta fiilis: Uu-jea, nää valmistuu nopeesti, mutta hempula sentään 20cm pitkät sukkikset on ärsyttävän pitkät. Meinaa repiä pelipaidasta hihat.
Fiilis valmistuttua: Ai-että i-h-a-n-a-a! Mie en millään malta oottaa että nää kuivuu kastelun ja blokkauksen jäljiltä, ja pääsen hienosteleen uusilla ihquilla asusteilla. Nam.



Lapaset on just passelin kokoiset ja pidän siitä että niissä on vartta tarpeeksi, kun villakangas takissani on kohtuu väljät hihansuut, niin toisinaan on ranteet kohmeessa jos on vaikka lyhyempi hihainen neule takin alla. Mietin että, saattaisin kovempia pakkasia odotellessa joko neuloa lapasiin vielä oikein ohuet aluslapaset alpakasta tai sitten sijoittaa Ruskovillan silkkivuorisiin lapasiin, ne toimis sitten kaikissa lapasissa lisälämpönä ja ehkä niillä sais lisättyä vähän tuulen pitävyvyttä lapasiin. 





Muikkus-pipo istuu päähän kuin nenä tai kypärä, jolta se ehkä hivenen muistuttaa. Mulla tulee väkisinkin jotenkin keskiaikainen fiilis tästä myssystä, tässä on vähän samanlaista muotoa kuin haarniskan kypärän alusmyssyssä, luulisin. Enhän mie niistä haarnoiskoista ja niitten aluslakeista mitään tiedä, mutta siitä mielikuvasta mie en pääse mihinkään. Kypärämäisyys ei siis ole mitenkään huono asia, se tarkoittaa että pipo istuu päässä hyvin, ei pyöri eikä putoa silmille. Mutta harkitsen vielä lisäänkö päälaelle tupsun vähän rikkomaan kypärämäistä ulkomuotoa. Noita kypäröitä kun on muutenkin jo niin moneen lähtöön. Kuitenkin, oli tupsua tai ei, käyttöön tämä setti pääsee välittömästi.

Ja mie niin tykkään tuosta Cascaden 220 langasta, se on vaan jotenkin niin helppoa neulottavaa ja mukavan jämäkkää villalankaa. Aikaisempaa kokemusta Cascaden 220 langasta mulla on yhden (suosikki)villatakin verran. Täysvillaseksi langaksi se ei juurikaan kutita, mikä on hieno asia, sillä siitä kehtasinkin pipon neuloa. Ei tarvi sitten raapia otsanahkaa naarmuille, toivottavasti. Käytössä tuo ominaisuus varmistunee lopullisesti. Ja kun nyt kerran alettiin ylistää Cascadea, niin täytyy vielä sanoa että ne värit, ne Värit! Onhan tuossa langassa ihan uskomattoman hienoja värejä, siis tarkoitan muitakin värejä kuin noita hienoja sinisen ja turkoosin sävyjä (joita mun varastoista löytyy projektiin jos toiseenkin). 

Puikoista vielä sen verran että, muistuttakaa toki ystävällisesti tästä projektista kun suunnittelen seuraavan kerran neulovani jotain 20cm sukkapuikoilla. Niin että mitenkä olis jos vaihtaisit magic looppiin?! Kesäisin tai lämpimässä ilmastossa 20cm sukkikset saattas mennäkkin, kun tarkenee lyhyt hihaisessa.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Neulonnan apuvälineet

Pistosaha.
Nauhahiomakone.


Kävin tuossa neulomisen lomassa tervehtimässä isää ja muutamia työkaluja verstaalla. Pohdin nimittäin erästä neuletyötä päätellessäni että miten ihmeessä saan pingotettua sieväksi palmikko lapaset. Muistin sitten jostain lapsuuden traumasta kellarin seinällä roikkuneet minkin ja näädän nahkat jotka oli pingotettu varta vasten muotoiltujen lautojen ympärille. Siitäpä sitten kehkeytyi mielikuva vastaavanlaisten mutta lapasille mitoitettujen bingottimien teosta. En siis ole neulonut lapasia muutamaan vuoteen ja silloin aiemmin en todellakaan  uhrannut ajatuksia lapasten pingottamiselle. Nyt kun olen vihkiytynyt tarkemmin neulonnan salatieteeseen, ymmärrän bingottamisen välttämättömyyden. Ainakin toisinaan. Siis silloin kun ehdin.


Eikä siinä sitten verstaalla hurahtanutkaan kuin muutama hassu minuutti kun olimme sahanneet entisen minkin nahan pingottimen sopivan kokoisiksi lapasblokeiksi. Nyt on uuden uusi blokkauslaite testikäytössä, ja kunhan saan kuvattua neuleet niin esittelen myös ne teille.

Alla kuva pikaisesti työstetyistä lapasblokeista. Eihän ne kauneudellaan silmiä hivele, mutta ajanevat asian käyttöesineenä. 

torstai 12. tammikuuta 2012

Täydellinen sininen

Minä olen uusi tulokas blogimaailmassa, niin lukijana kuin kirjoittajanakin. Siitä huolimatta ja juuri sen takia päätin erään ystävän kannustuksen innoittamana aloittaa oman blogin. Katsotaan miten tässä käy. Koulu aikana inhosin ainekirjoitusta.

Blogissani esittelen menneitä, tulevia ja olevia tuotoksiani ja kuhan vain rupattelen. Minä neulon, ompelen, kudon, askartelen, kehrään ja lorvin. Pääasiallisesti minä neulon. Ja neulon. Ja neulon.

Niin ja kuten varmasti moni muukin himoneuloja, minä rakastan lankoja. Sen takia niitä onkin kertynyt alun toista kerää tuonne lankajemmaan. Kunpa vain olisi aikaa neuloa kaikkia noita lankaihanuuksia niin että voisi taas hyvällä omalla tunnolla ostaa lisää uusia ja vielä ihanampia lankoja. Toisaalta, onko tuo valtava lankavarastoni koskaan estänyt minua ostamasta uusia ihanuuksia entisten jatkoksi. Kröhöm. No eipä juuri.

Niin ja tuosta blogin nimestä vielä, se että metsästän Täydellistä Sinistä ei tarkoita sitä että olisi olemassa vain yksi ja ainoa täydellinen sininen. On vain olemassa täydellinen sininen (tai pari) aina kulloiseenkin hetkeen. Ihan niinkuin joskus himottaa ihan kympillä fazerin sinistä ja toisinaan taas jäisiä mustikoita. Laidasta laitaan siis heilahdellaan. Niin ja saatan minä joskus neuloa joitain muitakin värejä.

Minä en siis ole niin rajoittunut ettenkö pystyisi neulomaan muitakin värejä. Ja haluan myös korostaa että minä en todellakaan väheksy muita värejä saatika vihaa muita värejä, ei suinkaan, minä rakastan värejä. Minä en vain osaa käyttää kaikkia noita ihania värejä, olen jokseenkin rajoittunut sillä saralla. Olen värivammainen, niinkuin yksi ystävä on todennut. Mutta kertokaahan, miksi ihmeessä vaivautua neulomaan jotain kummaa väriä jos ei tunnu oikealta?! Kun aina voi neuloa jotain kivaa sinistä.