Vaikeuksien kautta voittoon

Joskus kun projekti rupeaa tökkimään, niin se sitten tökkii ja urakalla. Tällaisesta projektista hyvänä esimerkkinä  juuri valmistuneet Charlotta II sukat. Yleensähän näiden tökkien alkavien projektien lopputulokset ovat myös jotain aivan muuta mitä alunperin oli ruusunpunaisissa tai vaaleansinisissä haaveissa elätellyt. Toisin kuitenkin kävi Charlotta toiselle. Sukista tuli varsin mainiot ja kovin sievät jalan lämmikkeet, juuri parahiksi näille pakkasille.
 

Ohje: Charlotta II by Raiku Räsänen, Ulla 3/11
Lanka: Luohittaren Luolan Väinämöinen, värissä turkoosi
Menekki: Pikkasta vajaa 100g
Puikot: Knit Pron 2mm pyöröt, 2mm cubics sukkapuikot
Neulonta fiilis: Juu, sitä ei juuri ollut.
Fiilis valmistuttua: Huh, se oli työvoitto ja hienot tuli!

Voin mie hivenen valottaa näitä tämän projektin vaikeuksia joiden myötä onnistuin kehittämään varsin muhevan antipatian tätä sukkaneuletta kohtaan. Jos en olisi niin kovin ihastunut tähän lankaan ja langan väriin sekä sukkien malliin, olisi projekti varsin todennäköisesti ufoutunut muiden ufojen joukkoon. (Tässä yhteydessä ufo on lyhenne sanoista unfinished object, ei siis se lentävä lautanen. Tämä selvennykseksi niille lukijoille joille ei neuleslangin termit ole ihan selvää pässinlihaa.) Yllä mainitsemieni syiden lisäksi saanen myös kiitellä omaa sinnikkyyttäni projektin loppuunviemiseksi, toteaa hän ja taputtaa itseään kiitellen olalle. Viimeiset sentit neulottiin periaatteella mitä nopeammin sitä nopeammin.
No niin, siis niistä vaikeuksistahan minun piti kertoa. Nyt on vain huomattavasti helpompi näin jälkikäteen unohtaa ne vaikeudet ja keskittyä voiton huumaan. Mutta kun kerran lupasin niin palataanpas ajassa taaksepäin tämän neuleprojektin alkuvaiheisiin.

Lähtökohta: Jos et ole koskaan ennen tehnyt yhden silmukan palmikkoa, kannattaa ehdottomasti valita ensimmäiseen tällaiseen palmikko projektiin 2mm puikot, tehdä vielä kaksi sukkaa yhtäaikaa magic loopilla (tätäkään ei ole tullut harjoiteltua sitten Portin magic loop -pajan ja mini kokoisten seiskaveikka sukkien). Ja sitten voi ihmetellä miksi työ ei etene ja neulominen niin kovin hidasta. Hmm.

Alkuun puikot ja lanka eivät pitäneet toisistaan, niinku yhtään. No tarkemmin asiaa tutkittuani ja puikkoja vertailtuani huomasin että puikot jotka olin ostanut projektia varten olivat vialliset, ne olivat huomattavasti karkeammat kuin muut knit proni. Aivan kuin puikkojen pinnasta olisi puuttunut jokin viimeistely tai muu vastaava, mene ja tiedä. Joka tapauksessa puikot uusiksi ja heti alkoi luistaa paremmin. Puikkojen vaihdosta huumaantuneena siis neuloa paahdoin menemään, välissä kyllä jo pohdin että tuleekohan näistä liian leveät. Minulla oli hieman vaikeuksia saada neuletiheyttäni vastaamaan ohjeen tiheyttä, tai edes sinne päin. Sukkiahan tässä vain tehdään, ei se neuletiheys ole niin justiinsa tämmösissä pikkuprojekteissa. Puisilla puikoilla en vain pystynyt tekemään enää yhtään tiukempaa katkaisematta puikkoja, johon en ihme kyllä tässä projektissa onnistunut. (Siis siihen puikkojen katkomiseen, kaikki neulonta välineet olivat työn päättelyn jälkeen vielä käyttökunnossa.)

Noh, ensimmäisen kymmenen sentin jälkeen otin sitten työni tarkempaan syyniin. Hyvin pianhan siinä kävi selväksi että purkuhommiin tässä pääsee. Ensinnäkin kyllä, sukista olisi tullut reilusti liian leveät, sellaiset paksun villasukan päälle puettavat kalossit. No, kalosseille ei ollut tarvetta. Ja neuloja oli vielä onnistunut lukemaan kaaviota neuloessa, ja tekemään mallineuleesta varsin omaperäisen tulkinnan. Halusin kuitenkin tehdä kuvion ohjeen mukaan, kun se alusta asti oli miellyttänyt silmää. Ja sopiva sukka on mukava sukka. Ei muuta kun purkuhommiin ja uudella innolla neuleen kimppuun. Innosta ei kyllä tainnut siinä vaiheessa olla juuri tietoa, taisi mennä sinnin puolelle. Kimppuun teki kyllä mieli käydä, mutta ei sen sukkaneuleen..

Kuten tuossa aiemmin jo itseäni kiittelin, sinnillä mentiin ja hyväthän noista sukista sitten loppuviimein kehkeytyi. Ja neulominenkin eteni heti jouhevammin kun kantapään jälkeen hermostuin ja vaihdoin sukat erillisille puikoille. Toisen sukan looppasin ja toisessa sukassa testasin 2mm knit pron cubicseja, siis niitä puisia kulmikkaita sukkapuikkoja. Projekti oli pitkä mutta työläs. Täytyy kyllä sanoa että varmaan kaikki projektin sudenkuopista olisi voinut kiertää heti alkuun jos olisi harkitsevainen ja fiksu eikä pelkästään sinnikäs. Ja jos ajattelee ennen kuin neuloo, eikä päin vastoin. Nyt kuitenkin neulottiin ennen kuin ajateltiin, ja opittiin paljon.
 

Sukkaohjetta modifioin sen verran että 2o, 2n joustimen sijaan tein varteen 1o, 2n joustinta. Kun neuloin sukan varteen vielä yhden kokonaisen mallikuvion toiston ja hivenen kohdistelin joustinta, niin palmikot jatkuvat joustinneuleessa mukavasti

Tiivistelmä: Mitä tästä sitten opimme?
1. Ajattele ensin, neulo sitten.
2. Jos haluat opetella useamman uuden neulejutun, älä kokeile kaikkea kerralla yhdessä projektissa ja kakkosen puikoilla.
3. Mallitilkku olis kiva. Varsinkin jos heti alkuun epäilyttää että mahtaakohan onnistua pääsemään ohjeen mukaiseen neuletiheyteen.
4. Keskity neulomiseen ja kaavioon jos haluat neuleesta alkuperäisen suunnitelman mukaisen.


Mie yritän pitää mielessä nuo yllä listaamani opit, tai edes jonkun niistä, edes hetken aikaa.

Viimeinen käyttöpäivä

Pakko tunnustaa, sorruin ruokakaupan lankahyllyllä. Mutta antakaas kun kerron miksi. Tähän on olemassa varsin hyvä syy.

Olin siis tässä päivänä eräänä ruokakaupassa, ostokseni oli jo kerätty kärryyn ja suunta kohti kassaa kun kuulin vieressä kun asiakas kertoi toiselle että tuolla oli lankoja alessa, -50%! Mitäpä minä itselleni mitään voin! En muuten, mutta ihan vain uteliaisuuttani pyörähdin ympäri ja suuntasin kohti kaupan takaosaa ja lankahyllyä. Ja siellähän oli pari hyllyllistä lankoja -50% tarrat kyljessä. Nappasin sitten kyytiin muutamat kerät vihreä-violettia Novitan Puroa. Tuo lanka ja väri vaan jotenki puhutteli minua, kertoi jo tietävänsä kenelle haluaisi muuttaa neuleena asumaan, niin minkäs minä heikko ihminen siinä alan vängätä vastaan?!

Jonkulainen keeppi  tai huivi tai muu vastaava hartialämmike tuosta langasta varmaan syntyy. Ja pitää syntyä muuten aika nopsaan, sillä aletarrassa kehoitettiin huomioimaan päiväys. Siis jos näissä on viimeinen käyttöpäivä jo mennyt, niin eihän näistä sitten enään mitään synny! No asiaa tutkittuani en löytänyt parasta ennen päivämäärää vyötteestä. Mutta sen verran varovainen kuitenkin olen että nämä langat muuttuvat neuleeksi ennen juhannusta, siis tämän vuoden juhannusta. Eihän noita kärsi nyt alkaa säilömään, happanevat vielä. Ja kun kerran varoiteltiin niin parempi vain ottaa puikot kauniiseen käteen ja tikuttaa lankakerät neuleeksi pois jaloista pyörimästä.

Ja siitä sinisävyisestä Tico tico kerästä jollaisia minulla on jo yksi korkkaamaton ennestään, siitä ei sitten puhuta mitään, paitsi että sekin oli sen -50%.

Muikkuset

Tätä varten mie tarttin niitä lapasblokkeja, ja hyvät tuli, siis lapasista (ai-että, ja vielä niin täydellisen siniset) ja kyllä nuo blokitkin ajoivat asiansa. Lapaset ja pipo oli tosi joutusat neuloa. No, oikeastaan melkeen mikä tahansa pienempi työ on joutusaa neulottavaa villapaitojen välissä.

Muikkuset on ensimmäinen projektini Suvi Simolan ja Mari Muinosen kirjasta Kaikki lähti lapasesta. Kirja on ihanan inspiroiva ja ah niin kaunis. Tuossa kirjassa on myös varsin monta (lue: liian monta) ohjetta jotka ovat minulla jonossa, ja jotka tulen ihan varmasti neulomaan.

Ohje: Muikkuset by Mari Muinonen, kirjasta Kaikki lähti lapasesta
Lanka: Cascade 220
Menekki: noin 125g molempia värejä yhteensä, vaaleaa sinistä meni hippasen yli vyyhti ja tummaa sinistä aika paljon vähemmän.
Puikot: Knit Pron 4,5mm, 20cm sukkapuikot
Neulonta fiilis: Uu-jea, nää valmistuu nopeesti, mutta hempula sentään 20cm pitkät sukkikset on ärsyttävän pitkät. Meinaa repiä pelipaidasta hihat.
Fiilis valmistuttua: Ai-että i-h-a-n-a-a! Mie en millään malta oottaa että nää kuivuu kastelun ja blokkauksen jäljiltä, ja pääsen hienosteleen uusilla ihquilla asusteilla. Nam.



Lapaset on just passelin kokoiset ja pidän siitä että niissä on vartta tarpeeksi, kun villakangas takissani on kohtuu väljät hihansuut, niin toisinaan on ranteet kohmeessa jos on vaikka lyhyempi hihainen neule takin alla. Mietin että, saattaisin kovempia pakkasia odotellessa joko neuloa lapasiin vielä oikein ohuet aluslapaset alpakasta tai sitten sijoittaa Ruskovillan silkkivuorisiin lapasiin, ne toimis sitten kaikissa lapasissa lisälämpönä ja ehkä niillä sais lisättyä vähän tuulen pitävyvyttä lapasiin. 





Muikkus-pipo istuu päähän kuin nenä tai kypärä, jolta se ehkä hivenen muistuttaa. Mulla tulee väkisinkin jotenkin keskiaikainen fiilis tästä myssystä, tässä on vähän samanlaista muotoa kuin haarniskan kypärän alusmyssyssä, luulisin. Enhän mie niistä haarnoiskoista ja niitten aluslakeista mitään tiedä, mutta siitä mielikuvasta mie en pääse mihinkään. Kypärämäisyys ei siis ole mitenkään huono asia, se tarkoittaa että pipo istuu päässä hyvin, ei pyöri eikä putoa silmille. Mutta harkitsen vielä lisäänkö päälaelle tupsun vähän rikkomaan kypärämäistä ulkomuotoa. Noita kypäröitä kun on muutenkin jo niin moneen lähtöön. Kuitenkin, oli tupsua tai ei, käyttöön tämä setti pääsee välittömästi.

Ja mie niin tykkään tuosta Cascaden 220 langasta, se on vaan jotenkin niin helppoa neulottavaa ja mukavan jämäkkää villalankaa. Aikaisempaa kokemusta Cascaden 220 langasta mulla on yhden (suosikki)villatakin verran. Täysvillaseksi langaksi se ei juurikaan kutita, mikä on hieno asia, sillä siitä kehtasinkin pipon neuloa. Ei tarvi sitten raapia otsanahkaa naarmuille, toivottavasti. Käytössä tuo ominaisuus varmistunee lopullisesti. Ja kun nyt kerran alettiin ylistää Cascadea, niin täytyy vielä sanoa että ne värit, ne Värit! Onhan tuossa langassa ihan uskomattoman hienoja värejä, siis tarkoitan muitakin värejä kuin noita hienoja sinisen ja turkoosin sävyjä (joita mun varastoista löytyy projektiin jos toiseenkin). 

Puikoista vielä sen verran että, muistuttakaa toki ystävällisesti tästä projektista kun suunnittelen seuraavan kerran neulovani jotain 20cm sukkapuikoilla. Niin että mitenkä olis jos vaihtaisit magic looppiin?! Kesäisin tai lämpimässä ilmastossa 20cm sukkikset saattas mennäkkin, kun tarkenee lyhyt hihaisessa.

Neulonnan apuvälineet

Pistosaha.
Nauhahiomakone.


Kävin tuossa neulomisen lomassa tervehtimässä isää ja muutamia työkaluja verstaalla. Pohdin nimittäin erästä neuletyötä päätellessäni että miten ihmeessä saan pingotettua sieväksi palmikko lapaset. Muistin sitten jostain lapsuuden traumasta kellarin seinällä roikkuneet minkin ja näädän nahkat jotka oli pingotettu varta vasten muotoiltujen lautojen ympärille. Siitäpä sitten kehkeytyi mielikuva vastaavanlaisten mutta lapasille mitoitettujen bingottimien teosta. En siis ole neulonut lapasia muutamaan vuoteen ja silloin aiemmin en todellakaan  uhrannut ajatuksia lapasten pingottamiselle. Nyt kun olen vihkiytynyt tarkemmin neulonnan salatieteeseen, ymmärrän bingottamisen välttämättömyyden. Ainakin toisinaan. Siis silloin kun ehdin.


Eikä siinä sitten verstaalla hurahtanutkaan kuin muutama hassu minuutti kun olimme sahanneet entisen minkin nahan pingottimen sopivan kokoisiksi lapasblokeiksi. Nyt on uuden uusi blokkauslaite testikäytössä, ja kunhan saan kuvattua neuleet niin esittelen myös ne teille.

Alla kuva pikaisesti työstetyistä lapasblokeista. Eihän ne kauneudellaan silmiä hivele, mutta ajanevat asian käyttöesineenä. 

Täydellinen sininen

Minä olen uusi tulokas blogimaailmassa, niin lukijana kuin kirjoittajanakin. Siitä huolimatta ja juuri sen takia päätin erään ystävän kannustuksen innoittamana aloittaa oman blogin. Katsotaan miten tässä käy. Koulu aikana inhosin ainekirjoitusta.

Blogissani esittelen menneitä, tulevia ja olevia tuotoksiani ja kuhan vain rupattelen. Minä neulon, ompelen, kudon, askartelen, kehrään ja lorvin. Pääasiallisesti minä neulon. Ja neulon. Ja neulon.

Niin ja kuten varmasti moni muukin himoneuloja, minä rakastan lankoja. Sen takia niitä onkin kertynyt alun toista kerää tuonne lankajemmaan. Kunpa vain olisi aikaa neuloa kaikkia noita lankaihanuuksia niin että voisi taas hyvällä omalla tunnolla ostaa lisää uusia ja vielä ihanampia lankoja. Toisaalta, onko tuo valtava lankavarastoni koskaan estänyt minua ostamasta uusia ihanuuksia entisten jatkoksi. Kröhöm. No eipä juuri.

Niin ja tuosta blogin nimestä vielä, se että metsästän Täydellistä Sinistä ei tarkoita sitä että olisi olemassa vain yksi ja ainoa täydellinen sininen. On vain olemassa täydellinen sininen (tai pari) aina kulloiseenkin hetkeen. Ihan niinkuin joskus himottaa ihan kympillä fazerin sinistä ja toisinaan taas jäisiä mustikoita. Laidasta laitaan siis heilahdellaan. Niin ja saatan minä joskus neuloa joitain muitakin värejä.

Minä en siis ole niin rajoittunut ettenkö pystyisi neulomaan muitakin värejä. Ja haluan myös korostaa että minä en todellakaan väheksy muita värejä saatika vihaa muita värejä, ei suinkaan, minä rakastan värejä. Minä en vain osaa käyttää kaikkia noita ihania värejä, olen jokseenkin rajoittunut sillä saralla. Olen värivammainen, niinkuin yksi ystävä on todennut. Mutta kertokaahan, miksi ihmeessä vaivautua neulomaan jotain kummaa väriä jos ei tunnu oikealta?! Kun aina voi neuloa jotain kivaa sinistä.