Vaikeuksien kautta voittoon

Joskus kun projekti rupeaa tökkimään, niin se sitten tökkii ja urakalla. Tällaisesta projektista hyvänä esimerkkinä  juuri valmistuneet Charlotta II sukat. Yleensähän näiden tökkien alkavien projektien lopputulokset ovat myös jotain aivan muuta mitä alunperin oli ruusunpunaisissa tai vaaleansinisissä haaveissa elätellyt. Toisin kuitenkin kävi Charlotta toiselle. Sukista tuli varsin mainiot ja kovin sievät jalan lämmikkeet, juuri parahiksi näille pakkasille.
 

Ohje: Charlotta II by Raiku Räsänen, Ulla 3/11
Lanka: Luohittaren Luolan Väinämöinen, värissä turkoosi
Menekki: Pikkasta vajaa 100g
Puikot: Knit Pron 2mm pyöröt, 2mm cubics sukkapuikot
Neulonta fiilis: Juu, sitä ei juuri ollut.
Fiilis valmistuttua: Huh, se oli työvoitto ja hienot tuli!

Voin mie hivenen valottaa näitä tämän projektin vaikeuksia joiden myötä onnistuin kehittämään varsin muhevan antipatian tätä sukkaneuletta kohtaan. Jos en olisi niin kovin ihastunut tähän lankaan ja langan väriin sekä sukkien malliin, olisi projekti varsin todennäköisesti ufoutunut muiden ufojen joukkoon. (Tässä yhteydessä ufo on lyhenne sanoista unfinished object, ei siis se lentävä lautanen. Tämä selvennykseksi niille lukijoille joille ei neuleslangin termit ole ihan selvää pässinlihaa.) Yllä mainitsemieni syiden lisäksi saanen myös kiitellä omaa sinnikkyyttäni projektin loppuunviemiseksi, toteaa hän ja taputtaa itseään kiitellen olalle. Viimeiset sentit neulottiin periaatteella mitä nopeammin sitä nopeammin.
No niin, siis niistä vaikeuksistahan minun piti kertoa. Nyt on vain huomattavasti helpompi näin jälkikäteen unohtaa ne vaikeudet ja keskittyä voiton huumaan. Mutta kun kerran lupasin niin palataanpas ajassa taaksepäin tämän neuleprojektin alkuvaiheisiin.

Lähtökohta: Jos et ole koskaan ennen tehnyt yhden silmukan palmikkoa, kannattaa ehdottomasti valita ensimmäiseen tällaiseen palmikko projektiin 2mm puikot, tehdä vielä kaksi sukkaa yhtäaikaa magic loopilla (tätäkään ei ole tullut harjoiteltua sitten Portin magic loop -pajan ja mini kokoisten seiskaveikka sukkien). Ja sitten voi ihmetellä miksi työ ei etene ja neulominen niin kovin hidasta. Hmm.

Alkuun puikot ja lanka eivät pitäneet toisistaan, niinku yhtään. No tarkemmin asiaa tutkittuani ja puikkoja vertailtuani huomasin että puikot jotka olin ostanut projektia varten olivat vialliset, ne olivat huomattavasti karkeammat kuin muut knit proni. Aivan kuin puikkojen pinnasta olisi puuttunut jokin viimeistely tai muu vastaava, mene ja tiedä. Joka tapauksessa puikot uusiksi ja heti alkoi luistaa paremmin. Puikkojen vaihdosta huumaantuneena siis neuloa paahdoin menemään, välissä kyllä jo pohdin että tuleekohan näistä liian leveät. Minulla oli hieman vaikeuksia saada neuletiheyttäni vastaamaan ohjeen tiheyttä, tai edes sinne päin. Sukkiahan tässä vain tehdään, ei se neuletiheys ole niin justiinsa tämmösissä pikkuprojekteissa. Puisilla puikoilla en vain pystynyt tekemään enää yhtään tiukempaa katkaisematta puikkoja, johon en ihme kyllä tässä projektissa onnistunut. (Siis siihen puikkojen katkomiseen, kaikki neulonta välineet olivat työn päättelyn jälkeen vielä käyttökunnossa.)

Noh, ensimmäisen kymmenen sentin jälkeen otin sitten työni tarkempaan syyniin. Hyvin pianhan siinä kävi selväksi että purkuhommiin tässä pääsee. Ensinnäkin kyllä, sukista olisi tullut reilusti liian leveät, sellaiset paksun villasukan päälle puettavat kalossit. No, kalosseille ei ollut tarvetta. Ja neuloja oli vielä onnistunut lukemaan kaaviota neuloessa, ja tekemään mallineuleesta varsin omaperäisen tulkinnan. Halusin kuitenkin tehdä kuvion ohjeen mukaan, kun se alusta asti oli miellyttänyt silmää. Ja sopiva sukka on mukava sukka. Ei muuta kun purkuhommiin ja uudella innolla neuleen kimppuun. Innosta ei kyllä tainnut siinä vaiheessa olla juuri tietoa, taisi mennä sinnin puolelle. Kimppuun teki kyllä mieli käydä, mutta ei sen sukkaneuleen..

Kuten tuossa aiemmin jo itseäni kiittelin, sinnillä mentiin ja hyväthän noista sukista sitten loppuviimein kehkeytyi. Ja neulominenkin eteni heti jouhevammin kun kantapään jälkeen hermostuin ja vaihdoin sukat erillisille puikoille. Toisen sukan looppasin ja toisessa sukassa testasin 2mm knit pron cubicseja, siis niitä puisia kulmikkaita sukkapuikkoja. Projekti oli pitkä mutta työläs. Täytyy kyllä sanoa että varmaan kaikki projektin sudenkuopista olisi voinut kiertää heti alkuun jos olisi harkitsevainen ja fiksu eikä pelkästään sinnikäs. Ja jos ajattelee ennen kuin neuloo, eikä päin vastoin. Nyt kuitenkin neulottiin ennen kuin ajateltiin, ja opittiin paljon.
 

Sukkaohjetta modifioin sen verran että 2o, 2n joustimen sijaan tein varteen 1o, 2n joustinta. Kun neuloin sukan varteen vielä yhden kokonaisen mallikuvion toiston ja hivenen kohdistelin joustinta, niin palmikot jatkuvat joustinneuleessa mukavasti

Tiivistelmä: Mitä tästä sitten opimme?
1. Ajattele ensin, neulo sitten.
2. Jos haluat opetella useamman uuden neulejutun, älä kokeile kaikkea kerralla yhdessä projektissa ja kakkosen puikoilla.
3. Mallitilkku olis kiva. Varsinkin jos heti alkuun epäilyttää että mahtaakohan onnistua pääsemään ohjeen mukaiseen neuletiheyteen.
4. Keskity neulomiseen ja kaavioon jos haluat neuleesta alkuperäisen suunnitelman mukaisen.


Mie yritän pitää mielessä nuo yllä listaamani opit, tai edes jonkun niistä, edes hetken aikaa.