Muikkuset

Tätä varten mie tarttin niitä lapasblokkeja, ja hyvät tuli, siis lapasista (ai-että, ja vielä niin täydellisen siniset) ja kyllä nuo blokitkin ajoivat asiansa. Lapaset ja pipo oli tosi joutusat neuloa. No, oikeastaan melkeen mikä tahansa pienempi työ on joutusaa neulottavaa villapaitojen välissä.

Muikkuset on ensimmäinen projektini Suvi Simolan ja Mari Muinosen kirjasta Kaikki lähti lapasesta. Kirja on ihanan inspiroiva ja ah niin kaunis. Tuossa kirjassa on myös varsin monta (lue: liian monta) ohjetta jotka ovat minulla jonossa, ja jotka tulen ihan varmasti neulomaan.

Ohje: Muikkuset by Mari Muinonen, kirjasta Kaikki lähti lapasesta
Lanka: Cascade 220
Menekki: noin 125g molempia värejä yhteensä, vaaleaa sinistä meni hippasen yli vyyhti ja tummaa sinistä aika paljon vähemmän.
Puikot: Knit Pron 4,5mm, 20cm sukkapuikot
Neulonta fiilis: Uu-jea, nää valmistuu nopeesti, mutta hempula sentään 20cm pitkät sukkikset on ärsyttävän pitkät. Meinaa repiä pelipaidasta hihat.
Fiilis valmistuttua: Ai-että i-h-a-n-a-a! Mie en millään malta oottaa että nää kuivuu kastelun ja blokkauksen jäljiltä, ja pääsen hienosteleen uusilla ihquilla asusteilla. Nam.



Lapaset on just passelin kokoiset ja pidän siitä että niissä on vartta tarpeeksi, kun villakangas takissani on kohtuu väljät hihansuut, niin toisinaan on ranteet kohmeessa jos on vaikka lyhyempi hihainen neule takin alla. Mietin että, saattaisin kovempia pakkasia odotellessa joko neuloa lapasiin vielä oikein ohuet aluslapaset alpakasta tai sitten sijoittaa Ruskovillan silkkivuorisiin lapasiin, ne toimis sitten kaikissa lapasissa lisälämpönä ja ehkä niillä sais lisättyä vähän tuulen pitävyvyttä lapasiin. 





Muikkus-pipo istuu päähän kuin nenä tai kypärä, jolta se ehkä hivenen muistuttaa. Mulla tulee väkisinkin jotenkin keskiaikainen fiilis tästä myssystä, tässä on vähän samanlaista muotoa kuin haarniskan kypärän alusmyssyssä, luulisin. Enhän mie niistä haarnoiskoista ja niitten aluslakeista mitään tiedä, mutta siitä mielikuvasta mie en pääse mihinkään. Kypärämäisyys ei siis ole mitenkään huono asia, se tarkoittaa että pipo istuu päässä hyvin, ei pyöri eikä putoa silmille. Mutta harkitsen vielä lisäänkö päälaelle tupsun vähän rikkomaan kypärämäistä ulkomuotoa. Noita kypäröitä kun on muutenkin jo niin moneen lähtöön. Kuitenkin, oli tupsua tai ei, käyttöön tämä setti pääsee välittömästi.

Ja mie niin tykkään tuosta Cascaden 220 langasta, se on vaan jotenkin niin helppoa neulottavaa ja mukavan jämäkkää villalankaa. Aikaisempaa kokemusta Cascaden 220 langasta mulla on yhden (suosikki)villatakin verran. Täysvillaseksi langaksi se ei juurikaan kutita, mikä on hieno asia, sillä siitä kehtasinkin pipon neuloa. Ei tarvi sitten raapia otsanahkaa naarmuille, toivottavasti. Käytössä tuo ominaisuus varmistunee lopullisesti. Ja kun nyt kerran alettiin ylistää Cascadea, niin täytyy vielä sanoa että ne värit, ne Värit! Onhan tuossa langassa ihan uskomattoman hienoja värejä, siis tarkoitan muitakin värejä kuin noita hienoja sinisen ja turkoosin sävyjä (joita mun varastoista löytyy projektiin jos toiseenkin). 

Puikoista vielä sen verran että, muistuttakaa toki ystävällisesti tästä projektista kun suunnittelen seuraavan kerran neulovani jotain 20cm sukkapuikoilla. Niin että mitenkä olis jos vaihtaisit magic looppiin?! Kesäisin tai lämpimässä ilmastossa 20cm sukkikset saattas mennäkkin, kun tarkenee lyhyt hihaisessa.