Ihanan synkkää

Älkää kysykö miksi, minä en itsekkään tiedä miksi tämä lanka puhutteli minua niin kovin. Ehkä se vain johtui uudesta talvitakistani jonka ostin samoihin aikoihin kun Lumoavaan Lankaan tuli uusia vironvilloja. Tuo lanka vallan hyökkäsi syliini kun piipahdin puodissa, eikä tuo vyyhti tainut ehtiä edes hyllyyn ennen kuin se muutti meille. Tuskin olin päässyt ovesta sisään kun katseemme kohtasivat ja minä olin ihan myyty ja niin oli lankakin, minulle. Noh, mikäs sitä selittelemään, kyllähän te taidatte tietää että sellaista joskus sattuu.

Nyt on siis vielä ihan talvi ja kovin pimeää ja kylmää. Leikitään edes hetken että on, joohan!? Sillä minä haluan esitellä teille aivan ihastuttavan huivin joka syntyi tuosta langasta. Väritys on mielestäni kovin talvinen väritykseltään. Ihanan synkkää, olkaatten hyvät.

Ohje: Line Break by Veera Välimäki
Lanka: Aade Lõng Artistis 8/2
Menekki: noin 160g
Puikot: Knit Pron 5,5mm pyöröt
Neulonta fiilis: Ihanan helppoa mutta mielenkiintoista, enkä millään malttanut laskea neuletta käsistä kun aina piti seurata kohtaako langan värijuoksut kuvion kanssa.
Fiilis valmistuttua: Just tätä mie oon aina tarvinnu. Eikä tässä oo yhtään sinistä?! Ja ai että miten hienosti tää mätsää mun talvitakkiin!

Pieniä omia sovelluksia tein tuohon huiviin. Siis ihan pieniä, öhöm. Huivihan neulotaan aina oikeaa, ohjeen mukaan. Mutta minusta tuohon lankaan sileä neule toimii vain niin paljon paremmin, siispä sileää sitten tikuttelin. Muuten menin jokseenkin ohjeen mukaan, vähän huivin edetessä pidentelin lyhennettyjä kieroksia että langan värijuoksut osuisivat paremmin kohdilleen. Joo joo, eipä tarkkaa, mutta on se. Ja noin se vaan toimii. Ja tuo reunan yliyksinkertainen reikäkuvio vaan Toimii, isolla teellä. Niin ja mie tykkään kovasti Isoista huiveista, tämänkin siipiväli lähentelee kolmea metriä, tarkemmin mitattuna 282cm.

Olen siis jälleen vallan ihastuksissani. Kumma homma muuten, minä ja vironvillat, me olemme vallan kumma yhdistelmä. Ensimmäiset kohtaamiset Aade Lõngin kanssa olivat sellaisia ah-ai-että-on-ihana-väri -huudahduksia. Sitten kun otin vyyhdin hyllystä käteeni, heitin sen noin nano sekunnissa takaisin sinne hyi-että-on-karheaa -huudahdusten saattelemana. Pitkään vain ohi kulkiessani ihastelin värejä ja kauhistelin karheutta, mutta sitten minun vain oli pakko kokeilla. Koska se väri vain puhutteli, ensimmäinen Aade Lõngista neuloma huivini oli sininen väriltään. Yllätyitkö? Noh, neulomisen jälkeen liottelin huivin huolellisesti hiustenhoitoaineessa ja pingottin. Se teki ihmeitä. Tai sitten olen karaistunut. Huivi ei kutittanut lainkaan kun sen kietaisi kaulan ja kovilla pakkasilla sen taakse saattoi piiloutua viimaa vastaan. Siperia opettaa, sitä se varmaan on. Joka tapauksessa olen siitä ensimmäisestä vironvilla kokeilusta asti aina ihastellut Aade Long Artisticin värejä ja haaveillut uusien huivien neulomisesta tuosta niin ihanasta langasta. Niinpä tämä ihanan synkkä Line Break on jo kolmas vironvilla huivini, ja tuskin viimeinen.


 
Niin ja se neuletuntuma tuohon lankaa on jotenkin ihanan karhea, kuulostaa hullulta mutta minäpä selitän. Kun neuloo pitsi huivia ohuista ja liukkaista langoista, niiden kanssa pitää olla koko ajan varpaillaan eikä ote saa lipsua. Mutta näin karheasta ja kohtalaisen paksusta langasta huivi syntyy helposti (varsinkin jos pistelee huolettomasti 5,5mm puikoilla), eikä lipsu ei. Ja jos silmukka putoaa niin senkun nostat sen takaisin puikolle ilman sen suurempia seremonioita ja silmukoiden metsästystä virkkuukoukkuillen jostain kymmenen rivin päästä. Jos et ole kokeillut niin suosittelen lämpimästi.

Rauhallisessa metsässä

Näillä pakkasilla on varmasti missä tahansa metsässä rauhallista. Juuri siksi tarvitsemme lukemattoman määrän villasukkia.

Edellisen projektin lopputuotoksen innoittamana aloitin heti perään uuden sukkaparin. Jos Charlottaa työstin useamman kuukauden, niin nämä valmistuivat hivenen sutjakammin, noin viikossa. Vallan villiinnyin tähän sukkien neulomiseen. Osasyyksi voin ehkä laittaa nuo ihanat langat, neuloin tähän nimittäin viimeiset Louhittaren Luolan Väinämöiset mun varastoista. Mutta vain hetkeksi, sillä piipahdin Lumoavassa Langassa ja jostain kumman syystä lähdin kaupasta muutamien lankavyyhtien kanssa. Onhan nuo Väiskit niin soman värisiä. Tämäkin, Täydellinen sininen etten sanoisi. Katsokaa ja ihailkaa. 

Malli on In The Peaceful Forest, kirjasta Think Outside The Sox. Aivan mainio kirja täynnä toinen toistaan huikeampia sukkaohjeita. Vielä tuo kirja ei korista minun käsityökirjastoani, sillä painos on ollut loppu tuosta jo hyvän tovin. Olen haaveillut Think Outside The Sox kirjasta ensitapaamisestamme asti, samoin kuin myös tuon In The Peaceful Forestin neulomisesta. Lainakirjasta sain neulastua mallin vihdoinkin. Vaan minä en luovuta, vielä joku päivä tuo kirja asuu myös minun käsityökirjastossani. Vaan ei kyllä ihan vielä, vastikään tsekkasin Amazonista, kirjaa kyllä löytyi sitä kautta muutama kappale, mutta oli sillä kyllä hintaakin. 

Mutta on se vaan niin soma tuo sukkamalli, ai että, miten se onkin niin soma! 

Noh, sitten käytännön asioihin. Malli on soma mutta ohje ei. En tiedä mitä tapahtui, mutta me emme ymmärtäneet toisiamme. Jouduin ensimmäisessä sukassa purkamaan hyvän siivun ja neulomaan sen omilla sovelluksillani uusiksi, joko ohjeen sanallisessa versiossa on virhe tai sitten minun luetunymmärtämisessä on parantamisen varaa (sitäkään en pidä ihan mahdottomana vaihtoehtona). No, joka tapauksessa, kaaviot oli ihan selvää pässinlihaa ja niiden mukaan mentiin ja hyvä tuli. Kaavioiden järjestyksen pistin vain uusiksi, en juuri muuta. Niin ja ohjeessa sukka neulotaan suurimmilta osin neljällä puikolla ei siis viidellä mihin minä ainakin olen tottunut. No, ohje sanoi mitä sanoi ja minä neuloin mitä huvitti, eli viidellä puikolla.

Ohje: In The Peaceful Forest by Sandy Moore kirjasta Think Outside the Sox
Lanka: Luohettaren luolan Väinämöinen värissä sini
Menekki: pikkasta vajaat 100g
Puikot: Knit Pron 2mm cubics sukkapuikot
Neulonta fiilis: Kaavio pitää varpaillaan mutta ainakin työ pysyy mielenkiintoisena eikä käy tylsäksi.
Fiilis valmistuttua: Ai että! Voi että! No onhan ne! Muiskis että ne onkin ihanat. Mie oon siis ihan pähkinöinä.


Sukat on niin sievät etten oikeen tiedä miten päin olisin. Taidan nostaa jalat pöydälle ja jatkaa neulomista. 

Niin ja loppuun vielä kiitokset kuvausassareille kuvaussessareista! :)

Tervetuloa uudet lukijat

Hui, minun blogini lukijamäärät ovat kasvaneet huimasti. Suuri Kiitos siitä kuuluu muutamille bloggareille jotka ovat maininneet seuraavansa blogiani haasteessa jossa pyydettiin mainitsemaan blogeja joiden lukijamäärät ovat vähäiset. Kiitos Judiuni ja Adelheid, olen huomiosta ihan otettu.

Mie en vielä jatka haastetta, mutta joku päivä kyllä, sen lupaan. Olen täällä blogimaailmassa vielä niin urpo ja eksyksissä että tarvitsen hetken aikaa ja haluan myös laajentaa lukemieni blogien listaa.

Uusia neulomuksia on luvassa myös pikapuolin, kuvattu on jo!

Kiitos ja kuulemiin. :)